Muutos on mahdollisuus myös lastensuojelussa

Muutos on mahdollisuus myös lastensuojelussa

Lastensuojelu elää jatkuvaa muutoksen aikaa. Muutos lastensuojelun sisällä tapahtuu pääsääntöisesti lastensuojelulain sekä viranomaisten valvonnan ohjaamana. Myös muuttuvat yleiset asenteet yhteiskunnassa sekä lisääntyvä tieto lasten hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä luovat pohjan ja tarpeen muutokseen ja kehittämiseen. Muutoksessa mukana pysyminen on edellytys ja elinehto toimivalle lastensuojelulle.

Lapsi ei saisi kokea itseään ulkopuoliseksi omassa elämässään.

Aika ajoin esiin tulee tilanteita, joissa lastensuojelu saa osakseen negatiivista julkisuutta. Lastensuojelu nousee uutisten aiheeksi silloin kun tapahtuu jotain pahaa tai jokin menee pieleen. Silloin syyllistä halutaan etsiä epäonnistuneesta lastensuojelusta. Keskustelu aiheen ympärillä jää usein yksisuuntaiseksi. Lastensuojelua ohjaa vaitiolovelvollisuus, joten puolustuspuheenvuorolle ei anneta mahdollisuutta. Tilanteiden taustoitukset jäävät näin erittäin yksipuolisiksi, ja väärä tieto saa levitä rauhassa.

Mitä lastensuojelu on?
 

Miltä tai keneltä lasta suojellaan? Tähän kysymykseen törmään työssäni tasaisin väliajoin. Useimmiten huostaanoton syynä on jonkin asteinen kaltoinkohtelu. Joko ulkopuolelta, esimerkiksi omilta vanhemmilta tuleva laiminlyönti, tai joissain tapauksissa lapsen oma kaltoinkohtelu itseään kohtaan, kuten päihteiden käyttö. Kysymys ”miltä tai keneltä?” on siis täysin aiheellinen, mutta painottuu mielestäni liikaa syyllistämiseen ja syyllisten etsintään. Sen sijaan olisikin parempi kysyä: mitä lastensuojelulla pyritään suojelemaan? Tähän vastaus lyhykäisyydessään on, että lastensuojelun perimmäinen tarkoitus on suojella lapsen ikätasoista kasvua ja kehitystä.

Kasvun ja kehityksen kannalta kaikein riskialttiimpia aikoja ovat ensimmäisen ikävuoden kuukaudet. Kun lapselle muodostuu varhaisissa vuorovaikutussuhteissa perusturvallisuuden ja luottamuksen kokemus, se heijastuu myöhempiin ihmissuhteisiin ja luo pohjaa hyvän itsetunnon, minäkuvan ja empatiakyvyn kehittymiselle.


Jos lapsen perusturvallisuus hänen ensimmäisinä elinvuosinaan järkkyy, voi se pahimmillaan ajaa lapsen koko hänen elämänpolkuaan leimaaviin haasteisiin. Tällaisia lapsia on lastensuojelun piirissä paljon. Tehtävämme on siis luoda perusturvallisuutta ja terveitä vuorovaikutussuhteita.

 
Mikä on muuttunut?


Olen toiminut lastensuojelun sijaishuollossa yli 15 vuotta eri tehtävissä. Ensimmäinen kosketus työskentelyyn lastensuojelun parissa tapahtui Heinolassa Kotirauha-nimisessä lastenkodissa vuonna 2003. Toimin tuolloin kesän ajan ohjaajien lomittajana. Vuonna 2004 aloitin kesälomittajana Parikanniemen lastenkodissa.

Tuohon aikaan lastensuojelulaitoksissa ei ollut tavatonta kääriä riehuvaa lasta mattoon ja pyrkiä rauhoittamaan hänet tällä tavalla. Se oli alalla yleisesti hyväksytty toimintamalli. Tällaisiin tilanteisiin en kuitenkaan itse törmännyt Parikanniemessä tai muuallakaan. Myös muunlaiset rajoitustoimenpiteet kuten laitokseen lomilta palaavien lasten tavaroiden systemaattinen tarkastaminen oli 20 vuotta sitten hyvin yleistä.

Suuri muutos lastensuojelulaissa tapahtui 2010-luvulle siirryttäessä. Kaikkiin henkilöön kohdistuviin rajoitustoimenpiteisiin alettiin vaatia viralliset kirjaukset sekä rajoitustoimenpidepäätökset. Näistä tuli ilmetä tarkat perustelut ja syyt rajoituksille sekä se, kuka päätöksen rajoitustoimenpiteestä on tehnyt. Tällä pyrittiin turvaamaan lapsen itsemääräämisoikeus sekä vähentämään rajoitusten mielivaltaisuutta.

Lastensuojelussa työskentelevien parissa levisi ilmapiiri, että näin heiltä ikään kuin vähennetään työssä tarvittavia työkaluja sekä mahdollisuuksia rajoittaa lasta. Asia oli päinvastoin. Kirjausten ja virallisten päätösten ohella laki myös samalla velvoittaa toimimaan rajoitustoimenpitein, jos tietyt edellytyksen täyttyvät. Tämä antoi työkalut puuttua, lisäsi rajoitustoimenpiteiden laillisuutta sekä toiminnan läpinäkyvyyttä.

Lapsen ääni
 

Niiden vuosien aikana, jotka olen alalla työskennellyt, paras muutos on meneillään juuri nyt. Lastensuojelun painopiste menee jatkuvasti kohti lasta osallistavaa työotetta. Tämä näkyy konkreettisesti muun muassa siinä, että lastensuojelulaitosten toimintaa ohjaavan, vuosittain päivitettävän omavalvonta- suunnitelman tekemisessä tulee kuulua laitokseen sijoitetun lapsen ääni. Tämä on kirjattu myös lakiin. Lapsi ei saa kokea itseään ulkopuoliseksi omassa elämässään.

Muutos ja siinä mukana pysytteleminen on usein stressaavaa ja kuormittavaa. Onkin tärkeää mennä kohti muutosta yhdessä. Tällöin voimme yhteisöllisesti ottaa vastuun siitä, että opimme uutta ja osaamme toteuttaa lain asettamien kriteereiden mukaista, laadukasta lastensuojelua. Muutos antaa meille mahdollisuuden tehdä ne asiat, jotka jo osaamme hyvin, jopa entistä paremmin.

Juha Tapion säveltämässä ja sanoittamassa kappaleessa Pettävällä jäällä lauletaan: ”Riittäisikö täällä, pettävällä jäällä, yksi jonka kanssa ei yk- sinäinen oo, riittääkö se täällä pettävällä jäällä.” Tämä mielestäni kiteyttää hienosti lastensuojelun tarkoituksen. Olla läsnä, olla tukena, nähdä ja kuulla. Jokainen ansaitsee edes yhden, jonka kanssa ei ”yksinäinen oo”.