Matkalla oleva Jumalan kansa

Yksilön ja yhteiskunnan liikkeitä voidaan verrata matkaan. Toiset etsivät aina uusia haasteita, kun taas jotkut haluavat elää turvallisesti. Matkustamisen kaksi vastakkaista puolta ovat äärimmäisten kokemusten etsiminen ja toisaalta matkaan liittyvä haikeus. 

Nykysukupolvesta on sanottu, että ihminen on eksyksissä. Siksi ihmiset etsivät itseään tekemällä omaa sisäistä matkaansa. Unelma matkasta on yhtä tärkeä kuin itse matka.

Myös Jumalan kansa on aina ollut liikkeellä. Vanhan testamentin kantaisät, profeetat ja tuomarit olivat liikkeellä samalla tavalla kuin Uuden testamentin apostolit. Jeesus teki lapsena matkan vanhempien kanssa Egyptiin ja aikuisena kävi Samariassa, Juudeassa ja Libanonissa. Kristillinen kirkko on historiansa aikana ollut aina liikkeellä. Hajotettuna se on ollut koossa, karkotettuna läsnä ja häväistynä kunniassa. Pelotettuna rohkea ja pilkattuna todistava, maahan lyötynä kunniassa nouseva. Unohdettuna kaikkien muistissa ja salattuna aina näkyvissä.

Kristillisen kirkon kannalta suurin matka uuteen oli, kun Jumala lähetti Poikansa maan päälle. Kristus tuli alas, jotta me saisimme muuttaa kerran ylös taivaaseen. Täällä hänellä ei ollut sijaa, mihin päänsä laittaisi. Kristuksen matka kulki lopulta seimen kautta ristille. Tänään Kristus itse lähestyy meitä Sanan ja sakramenttien kautta. Kristuksen kirkossa ja ehtoollisella Jumala tulee aina luoksemme ja on läsnä. Jumala ei ole sidottu paikkaan, vaan on läsnä kaikkialla, missä häntä avuksi huudetaan.

Teuvo V. Riikonen