07 heinä Sotien muistaminen on osa kulttuuriperintöämme
Leena Hangasmaa, FL, tutkija,
Sodan ja rauhan keskus Muisti, Mikkeli
Kuvat Pihla Liukkonen
Jokin aika sitten haastattelin muutamaa nuorta varusmiestä Santahaminan kasarmilla Sodan ja rauhan keskus Muistin tutkijana. Haastattelun aiheena oli nuoret ja veteraaniperinne. Kysyessäni heiltä, tietävätkö he omien isovanhempiensa tai isoisovanhempiensa kokemuksista sotiemme aikana vuosina 1939–1945, kukaan heistä ei osannut vastata. Sukujen muistamisen ja kertomisen perinteet olivat katkenneet. Sotasukupolven kokemukset ja sodan vaikutukset niin yhteiskuntaan kuin yksilöihin ovat kuitenkin yksi merkittävimpiä lähihistoriamme tapahtumia ja niiden jäljet näkyvät maassamme edelleen.
Sotakokemusten tutkiminen ja muistaminen on tärkeää moneltakin kannalta: jotta ymmärtäisimme nykyistä yhteiskuntaamme, itseämme ja oman identiteettimme rakentumista ja jotta huomaisimme, että vaikka sodan varjot ulottuvat pitkälle seuraaviin sukupolviin, ihmiset ja yhteiskunta voivat toipua hyvinkin vaikeista ajoista. Sodan historia voi opettaa meitä myös toi-mimaan arjessamme siten, ettemme koskaan enää joutuisi kokemaan vastaavaa.
Sodan muistamisen muutokset
Toisen maailmansodan muistamiskulttuuriin Suomessa ovat vaikuttaneet kansalliset ja kansainväliset poliittiset ja kulttuuriset virtaukset. Vuosikymmenten mittaan on kuljettu henkilökohtaisen muistamisen ja aktiivisen unohtamisen poluilta kulttuuriseen ja valtiolliseen muistamiseen.
Sodan päätyttyä kokemuksia kerrattiin kaveriporukoissa. Ensimmäiset muistomerkit nousivat sankarihautausmaille 1950-luvulla. Sodan muistamisen kulttuurinen merkkipaalu, Väinö Linnan Tuntematon sotilas ilmestyi vuonna 1954. Sotainvalidit järjestäytyivät jo vuonna 1940, veteraanit 1950- ja 1960-luvuilla. Naisten sotakokemuksia ei alkuun muistettu. Rintamanaisten liitto perustettiin vasta vuonna 1980.
Noina vuosina Suomi rakensi asemaansa kylmän sodan maailmassa ja Neuvostoliiton kainalossa. Pyrittiin puolueettomuuteen kahden suuren ideologian välissä. Se vaikutti sodan muistamiseen julkisesti. Poliittinen kahtiajako näkyi nuorison suhtautumisessa: vasemmistolainen pasifismi tuomitsi sodan.
1980-luvulla päättyi kylmä sota, mikä mahdollisti sodan muistamisen valtiollisella tasolla. Kansallista veteraanipäivää ryhdyttiin viettämään vuonna 1987 Lapin sodan päättymisen ja rauhan tulon vuosipäivänä 27.4.
Neuvostoliiton hajoaminen teki mahdolliseksi sodan vapaan muistamisen. Itäraja avautui, ja ihmiset pääsivät katsomaan menetettyjä kotiseutuja ja vanhoja taistelupaikkoja ensimmäistä kertaa.
2000-luvulla veteraaneista ja sotasukupolvesta tuli kunniakansalaisia. Samaan aikaan historiaa alettiin väärinkäyttää aggressiivisen kansallismielisyyden ja sodan ihannoinnin välineenä, mikä teki vääryyttä sotasukupolven kokemuksille. Toisaalta sodasta pidetyt ylevät puheet eivät ole vain sodan romantisoimista. Itsenäisyyden puolesta annettu uhri oli totta.
Suomalaisesta sodan kertomuksesta on viime vuosiin saakka puuttunut moniäänisyys. Aikojen saatossa voittaja on pyrkinyt vaientamaan häviäjän, miehet naisen, nuoriso vanhempansa. Historiaa on politisoitu vuoroin äärivasemmalta ja -oikealta. Kuitenkaan ei ole vain yhtä sodan muistoa, kuten ei ole vain yhtä sodan kokemustakaan. Sodan kautta pohdimme vaikeita aiheita oikeasta ja väärästä ja omakuvamme säröistä. Sukupolvien ketjussa sota tulee vielä meitä kaikkia lähelle. Sota ja sen muistaminen ovat merkittävä osa suomalaista kulttuuripe-rintöä ja näkyy kaikkialla: tutkimuksina, taideteoksina, kirjoina ja arjen muistoina.
SODAN JA RAUHAN KESKUS MUISTI KERTOO SODASTA EDISTÄÄKSEEN RAUHAA
Sodan ja rauhan keskus Muisti on 4.6.2021 avautunut humanistisyhteiskuntatieteellinen tiedekeskus, joka toimii Mikkelissä samassa rakennuksessa, jossa sijaitsi sotiemme 1939–1945 aikana Puolustusvoimien päämaja. Yhdessä paikalla jo vuodesta 1974 asti toimineen Päämajamuseon kanssa Muisti muodostaa näyttelykokonaisuuden, joka esittää uuden sotahistorian tutkimustuloksia modernin näyttelyteknologian keinoin.
Muisti keskittyy sotaan ilmiönä: Mikä sodassa on toisin kuin rauhassa, mitä sota tekee ihmisille ja yhteiskunnalle? Muistin lähestymistapa uudistaa sotahistorian käsittelyä museoissa; sodan ja rauhan teemoja tarkastellaan kokemushistorian kautta. Millaista oli olla lapsi, nainen, mies, poliitikko jne. sodanaikaisessa Suomessa? Entä jos se olisit ollut sinä?
Näyttelyiden lisäksi Muisti muun muassa julkaisee verkkosivuillaan oppimateriaaleja ja osallistuu erilaisiin hankkeisiin yhteistyössä korkeakoulujen ja muiden alan toimijoiden kanssa. Maaliskuussa 2023 valtioneuvoston kanslian asettama työryhmä esitti Muistille keskeistä roolia veteraanipe-rinnetyön toteuttamiseen tulevaisuudessa.
Sodan ja rauhan keskus Muisti
Ristimäenkatu 4, 50100 Mikkeli
Avoinna talvikaudella ma-la klo 10–17; 1.6.–31.8.2023 ma–su klo 10–17
www.muisti.org