13 kesä Myös päättäjät tarvitsevat armoa ja anteeksiantoa
Timo Laaninen, pastori, toimittaja
Olen seurannut aktiivisesti politiikkaa yli viidenkymmenen vuoden ajan. Viime huhtikuun vaaleissa olin itsekin ehdokkaana Uudenmaan vaalipiirissä. Laskujeni mukaan ne olivat jo viidennettoista eduskuntavaalit, joita olen seurannut.
Aktiivisin kauteni politiikassa oli Suomen Keskustan puoluesihteerin tehtävässä vuosina 2010–2016. Politiikan jälkeen halusin tehdä vielä jotain aivan muuta. Hakeuduin teologiseen tiedekuntaan, valmistuin sieltä ja sain vihkimyksen papiksi Malmin seurakuntaan vuonna 2018. Määräaikainen virka päättyi vuonna 2021.
Pappisuran jälkeen olen jatkanut poliittista osallistumista maakuntasarjassa. Olen tätä nykyä Keravan kaupunginvaltuuston sekä Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen valtuuston jäsen.
Tällä elämänkokemuksella pohdin, miten kristilliset armon ja anteeksiannon periaatteet voisivat toimia myös yhteisten asioidemme hoidossa eli politiikassa.
Kristitty saa kuulla jokaviikkoisen synninpäästön messussa
Kristittyinä meillä on mahdollisuus käydä joka sunnuntai messussa. Voimme yhtyä siellä synnintunnustukseen ja nauttia ehtoollisen, jossa on lupaus syntien anteeksiantamisesta.
Messun päätteeksi pappi lähettää seurakunnan kotiin kehottamalla meitä palvelemaan Herraa ilolla. Saamme luvan unohtaa menneet töppäyksemme ja aloittaa uuden viikon puhtaalta pöydältä.
Politiikassa ei unohdeta mitään
Äkkiseltään katsoen tuntuu, että politiikan maailmassa toteutuvat aivan päinvastaiset periaatteet. Mitään ei unohdeta, mitään ei anneta anteeksi. Omien virheiden eli syntien tunnustamista pidetään heikkouden osoituksena. Sitä vältetäänkin viimeiseen asti. Ongelmien syy löytyy yleensä aina muista, muista puolueista tai edellisestä hallituksesta.
Näihin johtopäätöksiin voi päätyä tällaisen politiikan puoliammattilaisen lisäksi tavallinen sohvankuluttaja seuraamalla vaikkapa torstaisin eduskunnan kyselytuntia. Poliittisessa keskustelussa unohdetaan säännönmukaisesti rakentavan keskustelun periaatteet.
Esimerkiksi ihmissuhdekoulutuksessa neuvotaan yleensä välttämään miksi-alkuisia kysymyksiä, koska tuohon sanaan sisältyy jo valmiiksi syytös.
Politiitikoilla on tapana paitsi esittää miksi-alkuisia kysymyksiä myös vastata niihin itse tulkitsemalla kilpailijan motiivit pahimmalla mahdollisella tavalla.
Kärsitty tuomio ei estä ministeriksi nimittämistä
Anteeksiannon osalta mieleen tulee muutama käytännön esimerkki.
Suomen oikeusjärjestyksen mukaan rikokseen syyllistynyt voi jatkaa elämäänsä puhtaal-ta pöydältä sen jälkeen, kun on rangaistuksensa kärsinyt. Poliitikkoihin tämä ei tunnu soveltuvan.
Tiedotusvälineet ovat ottaneet tavaksi kaivaa esimerkiksi eduskuntavaaliehdokkaiden rikostuomiot esiin. Puolueet ovat varautuneet tähän kysymällä etukäteen ehdokkailta, onko heillä luurankoja kaapissa.
Perustuslain mukaan ministeriksi nimitettävien pitää olla rehellisiksi ja taitaviksi tunnettuja Suomen kansalaisia. Tulkinta tästä vaatimuksesta on vaihdellut. Kymmenen vuotta sitten saatu ja kärsitty tuomio ei ole estänyt ministeriksi nimittämistä, jos kyse ei ole ollut vakavasta, esimerkiksi henkeen ja terveyteen kohdistuvasta rikoksesta.
Äänestäjä voi armahtaa ehdokkaan
Politiikassakin on sentään yksi taho, joka voi antaa synnit anteeksi. Hänen nimensä on äänestäjä.
Meillä on monta esimerkkiä kansanedustajista, jotka ovat saaneet äänestäjiltä uuden valtakirjan pahojenkin töppäysten jälkeen.
Toivoisin kuitenkin, että anteeksianto ja armo voisivat saada sijaa poliittisessa keskustelussa myös vaalien välillä. Ainakin meidän tavallisten syntisten messuvieraiden pitäisi muistaa tämä näkökulma, ennen kuin annamme tuomion pasuunamme soida sosiaalisessa mediassa.