30 touko Historia muistuttaa uudesta mahdollisuudesta
Suomalainen filosofi ja historioitsija Juha Sihvola on maininnut kolme syytä, miksi ihmisen olisi hyvä perehtyä historiaan. Hänen mukaansa entisinä aikoina on ajateltu toisin kuin nykyisin, joten menneisyyden tutkiminen opettaa arvioimaan ajatteluamme kriittisesti. Toiseksi historiasta voi oppia erilaisuuden suvaitsemista ja kunnioitusta, ja kolmanneksi se voi opettaa myötätuntoa inhimillistä haavoittuvuutta kohtaan. Historia kun kohtelee vahvoja ja heikkoja ihmisiä yhtä ankarasti.
Menossa oleva kriisien runtelema aika on pakottanut meidät kuuntelemaan historiaa. Viimeiset keskuudessamme elävät sotiemme veteraanit muistuttavat yhteisestä menneisyydestämme. Lisääntynyt kiinnostus historiaa kohtaan näkyy muun muassa museoissa ja mediassa. Historiasta kirjoitetaan paljon, ja populaarit historian tulkinnat ovat suosittuja. Haluamme ymmärtää enemmän.
Kristinuskon sanoma kiinnittyy vahvasti historiaan, jota Jumala on ohjannut ja jossa hän on toiminut aktiivisesti. Jumala ilmoittaa itsensä historiassa, kansojen kohtaloissa ja yksityisen ihmisen elämän vaiheissa. Teologi James Houston kirjoitti: ”Kristillisellä uskolla ei ole varaa unohtaa menneisyyttä, sillä tapahtuneella on keskeinen merkitys kokonaisnäkemyksen muodostamisessa.” Tähän kokonaisnäkemykseen liittyy ajatus historian dynaamisuudesta, päämäärästä ja tarkoituksesta.
Kristityt ovat aina kuuluneet eri kielisiin kansanryhmiin ja heimoihin. Kyse ei ole vain eliitin, onnistuneiden ja menestyneiden uskosta. Kristilliset yhteisöt ovat ottaneet vastaan myös epäonnistuneet, heikot, karkotetut, ontuvat ja surevat. Ne ovat ruokkineet nälkäiset, sitoneet haavoittuneet ja vaatettaneet alastomat. On pidetty huolta leskistä ja orvoista. Aina on tarjottu uutta alkua ja mahdollisuutta.
Historia opettaa meille, että inhimillinen pahuus ei katoa maailmasta. Aina tulee uusia hyökkääjiä, alistajia ja vallan väärinkäyttäjiä, jotka jättävät tien poskeen kärsivät. Kipua tunteva maailma on aina uuden edessä. Sille on kuitenkin luvassa parempaa.
Kristillinen yhteisö ei ole koskaan menettänyt voimaansa yksittäisten ihmisten virheistä ja horjumisesta. Historian tunteva kristinusko herää aina uudestaan antamaan mahdollisuuden. Pohjimmiltaan silloin on kyse kristinuskon suurimmasta paradoksista.
Kristuksen täydellinen tappio ristillä oli uuden alku. Tie anteeksiantamukseen. Ihminen saa uuden mahdollisuuden.
Teuvo V. Riikonen