12 huhti Yhteisötalous vähäosaisten asialla
Yhteisötalouden toimijat ovat Suomessa olleet perinteisesti heikoimmassa asemassa olevien ihmisryhmien tukena. Ne ovat tuottaneet palveluja heidän tarpeisiinsa sekä tarjonneet osallisuuden ja aktiivisuuden areenoita.
Teksti Juhani Laurinkari
Sosiaalipolitiikan professori,
Euroopan tiede- ja taideakatemia, varadekaani
Yhteisötalous korostaa kansalaisnäkökulmaa monissa palvelutarpeissa. Niitä ovat työllisyys, paikallinen rahoitus ja palvelut, lähiruoka, lähienergia, yhdessäolo ja yhdessä toimiminen, osallisuus, omavastuu jne. Yritysmuodon valinnalla onkin kansalaisten hyvinvoinnin kannalta suuri merkitys. Tätä ei valtavirran talous- ja elinkeinopolitiikassa eikä edes yhteiskuntapolitiikassa haluta tai ei edelleenkään osata tunnustaa.
Hyvinvointipolitiikkaa tutkiva sosiaalipolitiikka on sekin valintatilanteessa. Missä määrin sen piirissä kyetään pitämään esillä edellä mainittuja, kansalaislähtöisiä korostuksia? Ovatko sosiaalipoliitikot antautuneet taloustieteen ja talouseliitin ylivallan lannistamina? Kriittinen keskustelu palvelutuotannon kysymyksistä on ollut sosiaalipolitiikassa vaisua suhteessa muutosten painoarvoon, ja niinpä taloudelliset näkökohdat ovat olleet etusijalla. Yhteisötaloudella voisikin olla merkittävämpi rooli sosiaalipolitiikassa, ottaen huomioon sen ihmislähtöisen näkökulman.
Yhteisötalouden lähtökohdissa keskeisiä ovat ihmisoikeudet ja niiden taustalla vaikuttava ihmisarvon korostaminen. Ihmisarvoiseen elämään kuuluvat luovuttamattomina ihmisoikeuksina kohtuullisen elintason ja elämänlaadun mahdollisuus myös kaikkein vähäväkisimmälle väestölle. Yhteisötaloudelliset organisoitumat ovat olleetkin historiallisesti keskeisiä ihmisoikeuksiin kuuluvien perustarpeiden toteuttajia.
Solidaarisuus linkittyy yhteisötaloudessa läheisesti oikeudenmukaisuuden tavoitteluun. Oikeudenmukaisuus on keskinäistä sitoutumista, turvallisuutta ja kumppanuutta. Jäsenet eivät voi kokea osuuskunnan kohtelevan heitä oikeudenmukaisesti, mikäli kohtelu ei perustu yhteisiin arvoihin ja yhteisesti hyväksyttyihin pelisääntöihin, ongelmatilanteissakin molemminpuolisen kohtuullisen ratkaisun etsimiseen, lojaliteettiin ja keskinäiseen solidaarisuuteen.
Yhteisötalouden normit ovat sekä eettisiä periaatteita että juridisia normeja. Eettisistä keskeisimpiä ovat rehellisyys, avoimuus, yhteisvastuullisuus, kanssaihmisistä välittäminen eli solidaarisuus, moniarvoi-suuden ja erilaisuuden kunnioittaminen. Eettisissä normeissa olennaista on jäsenten keskinäiseen kohteluun liittyvät periaatteet, niin sanotut jäsenen hyveet. Niitä ovat juuri rehellisyys, toisesta jäsenestä välittäminen, sitoutuminen noudattamaan yhteistoiminnan periaatteita ja moniarvoisuuden kunnioittaminen.
Eettiset periaatteet sitovat jäseniä voimakkaammin kuin juridiset normit. Juridiset normit ovat vapaaehtoisen yhteenliittymän toiminnan järjestämisen ja ohjauksen – ja yhteiskunnana – kannalta välttämättömiä, eettisten periaatteiden hyväksyminen ja sisäistäminen mahdollistavat yhteisönä toimimisen.
Yhteisötalouden hyödyt ilmentyvät esimerkiksi jäsenten elintason paranemisena ja hyvinvoinnin lisääntymisenä. Myös jäsenten omatoimisuuden paraneminen ja omavastuisuuden toteutuminen ovat keskeisiä hyötyjä.
Merkityksellisintä on demokraattisen yhteisön luoma malli yhteisvastuusta, yhteisöllisyyden kokeminen ja kaikki se henkinen sitoutuminen sosiaalisen yhteisön yhteisiin arvoihin ja periaatteisiin, joka pitää yhteisön koossa.
Juhani Laurinkari:
Kansalaislähtöinen sosiaalipolitiikka kilpailuvaltiossa. Osuustoimintakeskus Pellervo ry, Ajatushautomo Kompassi ry 2021, 101 sivua.
Gisela Kubon-Gilke und
Juhani Laurinkari:
Renaissance der Produktivgenossenscxhaften ? Metropolis 2022. 436 sivua 2022. IImestyy suomeksi helmikuu 2023.
Juhani Laurinkari (Ed.):
The Phenomenology of Human Security and Insecurity. Metropolis 2022. 289 sivua.
Juhani Laurinkari: Osuustoiminnan arvot ja ihmiskuva, Pellervo, ajatushautomo Kompassi ry, 96 sivua.