31 maalis Rauhaa aseilla
Kun suomalaisten arvoja on kartoitettu, on turvallisuus usein noussut yhdeksi keskeisimmistä teemoista. Turvallisuuden koetaan pitävän sisällään niin toimivan yhteiskuntajärjestyksen, kansallisen ja kansainvälisen turvallisuuden kuin myös oman perheen ja lähipiirin hyvinvoinnin ja terveyden.
Viimeisten kolmen vuoden aikana turvallisuuden kokemustamme on koeteltu. Ensin korona rajoitti voimakkaasti arkeamme ja vapauttamme liikkua. Viime vuonna Venäjän aloitettua häikäilemättömän hyökkäyksen Ukrainaan turvallisuusympäristömme ja -ajattelumme Euroopassa muuttui radikaalisti. Moni murehtii tänäänkin, miltä maailma näyttääkään seuraavien vuosien aikana.
Maailma ilman aseita ja valtapyrkimyksiä on utopia. Itsenäisellä valtiolla on aina oikeus puolustaa alueellista ja kansallista koskemattomuuttaan. Suomen Puolustusvoimien tehtävät perustuvat lainsäädäntöön. Puolustusvoimat turvaa Suomen aluetta, kansan elinmahdollisuuksia ja valtiojohdon toimintavapautta sekä puolustaa laillista yhteiskunta järjestystä tarvittaessa sotilaallisin voimakeinoin.
Lainsäädäntö ilmentää suomalaisten arvomaailmaa. Varusmiespalveluksen aikana keskustelemme palvelustaan suorittavien kanssa muuan muassa aseellisen voimankäytön etiikasta. Yksi esittämistäni kysymyksistä koulutusta pitäessäni kuuluu: ”Miksi olemme tänään näissä vihreissä vaatteissa suorittamassa käskettyjä tehtäviä?” ”Koska on pakko”, on usein ensimmäinen vastaus. En päästä joukkoa liian helpolla, vaan esitän jatkokysymyksen: ”Miksi on pakko?” Tuon kysymyksen myötä pääsemme käsiksi meille tärkeisiin asioihin ja arvoihin, joiden puolustamiseksi on nähty tarpeelliseksi ylläpitää ja kehittää uskottavaa puolustuskykyä.
Lopulta kyse on aina arvoistamme ja etiikasta. Rauha ja arjessa koettu turvallisuus sekä nauttimamme kansalaisoikeudet vaativat vastuunkantoa. Tästä näkökulmasta rohkenen väittää, että täyttäessään palvelusvelvollisuutensa ja käsketyt tehtävät suomalainen sotilas on aina mitä merkittävimmässä määrin rauhan turvaaja.
Äärimmäisessä tilanteessa rauha ja kokemamme arjen turvallisuus voivat rikkoutua, ja tilanteen palauttamiseksi ennalleen joudumme turvautumaan aseiden voimaan. Länsimaiseen oikeutetun sodan periaatteeseen kuuluu kuitenkin vahva ajatus siitä, ettei sotaa käydä sodan itsensä takia. Tavoite on, että sotilaallisin toimin saavutetaan tilanne, jonka pohjalta voidaan ryhtyä neuvottelemaan rauhasta.
Kukaan ei toivo sotaa, mutta jo 300-luvulla elänyt sotilasteoreetikko Vegetius lausui ”Si vis pacem, para bellum” – jos haluat rauhaa, varaudu sotaan. Minulle henkilökohtaisesti lausahdus, ”Si vis pacem, para pacem”, tarkoittaa samaa – jos haluat rauhaa, varaudu rauhaan. Olennaista on, kuinka varautuminen tapahtuu olemassa olevat realiteetit ja maailman tilanne huomioiden; me emme elä utopiassa.
Jarkko Lievonen
Kenttärovasti, Karjalan prikaati