29 maalis Käsitys turvallisuudesta on muuttunut
Tällä hetkellä moni ihminen kokee turvattomuutta. Kärjistynyt maailmanpoliittinen tilanne, talouden epävarmat näkymät ja ilmastokriisi hämmentävät maailmaa. Samalla on hyvä muistaa, että monella alueella kotoinen elämämme on aikaisempiin sukupolviin verrattuna turvallisempaa ja elinikämme pidempää.
Raine Haikarainen
TT, tietokirjailija, Helsinki
Monet aikaisemmat riskialttiit toiminnot ovat vuosikymmenten saatossa muuttuneet turvallisiksi. Kaupallinen lentoliikenne on tästä kehityksestä hyvä esimerkki. Runsaat sata vuotta sitten lentomatkalle lähtivät ensimmäiset maksavat matkustajat. Matkalle lähtiessään he ottivat suuren riskin. On laskettu, että jopa joka neljässadas matkustaja saattoi tuolloin menettää henkensä lento-onnettomuudessa. Noista ajoista turvallisuus on parantunut huikeasti. Vertailukohtana voi pitää vuotta 2017, jolloin maailmassa matkusti peräti 4.1. miljardia lentomatkustajaa eikä suurille lentoyhtiöille tapahtunut ensimmäistäkään kohtalokasta onnettomuutta.
Lentoturvallisuuden kehittäjät eivät kuitenkaan voi tuudittautua menneisiin onnistumisiin. Heidän on jatkuvasti muistettava, että kyseessä on riskialtis toiminta, jossa pieniinkin poikkeamiin on suhtauduttava vakavasti. Vaarojen muistamisen ja tunnistamisen kautta liikennelentämisestä on kuitenkin kehittynyt ultraturvallinen matkustusmuoto. Samalla lentoliikenne on antanut mallia muillekin korkean luotettavuuden järjestelmille. Niitä ovat esimerkiksi sairaalat, teollisuuslaitokset ja ydinvoimalat.
Toimintakulttuuri ja asenteet ratkaisevat
Korkeaan luotettavuuteen pyrittäessä ratkaisevaa ei ole vain kehittynyt teknologia tai yhä yksityiskohtaisemmat määräykset. Modernissa turvallisuusajattelussa korostuvat koko toimintakulttuurin merkitys ja yksityisten työntekijöiden asenteet. 2000-luvulla on turvallisuuskriittisessä toiminnassa yhä tärkeämmäksi tullut avoimen ja oikeudenmukaisen toimintaympäristön merkitys.
Turvalliselle toiminnalle on ominaista, että ihmisiä rohkaistaan tunnustamaan omat virheensä, näkemään mahdollisia riskitekijöitä ja raportoimaan niistä. Samalla kehotetaan myös kertomaan onnistumisista, vahvistamaan hyviä käytäntöjä sekä sietokykyään odottamattomissa tapahtumissa. Näin kertyy tietoa, joka analysoidaan ja jaetaan eteenpäin. Avoin raportointi kasvattaa ihmisten vastuullisuutta ja lujittaa yhteisöllisyyttä. Ne puolestaan auttavat selviytymään entistä paremmin eteen tulevista kriiseistä. Kysymys on samasta vanhasta viisaudesta, jonka Sananlaskujen kirjoittaja tunsi jo tuhansia vuosia sitten: ”Joka rikkomuksensa salaa, ei menesty, joka ne tunnustaa ja hylkää, saa armon” (Snl. 28:13).
Tutkimusta ja myötätuntoa – molempia tarvitaan
On luontevaa ajatella, että korkean luotettavuuden yhteisöjä ovat lentoyhtiöt, sairaalat ja ydinvoimalat. Mutta eikö yhtä hyvin samanlaista luotettavuutta ja turvallisuutta voisi edellyttää myös muilta organisaatioilta, kuten kouluilta, seurakunnilta tai lastenkodeilta? Niissä kaikissa on kyse yhteisöistä, joissa toimitaan ihmisten kanssa ja joissa luottamus sekä turvallisuus ovat toiminnan perusedellytyksiä.
Moderni turvallisuustutkimus voi antaa hyviä malleja hyvinkin erilaisille yhteisölle. Turvallisuustutkijoilla on realistinen kuva ihmisen toiminnasta, johon kuuluu väistämättä myös epäonnistumiset ja virheet. Niiden tunnustaminen on välttämätöntä pyrittäessä kohti turvallisempaa maailmaa. Tutkijat myöntävät, että täydellistä maailmaa emme pysty luomaan ja epäonnistumistenkin jälkeen on annettava mahdollisuus kehittyä ja jatkaa. Turvallisuustutkija, professori Sidney Dekkerin sanoihin kätkeytyykin syvä viisaus hänen kirjoittaessaan, että ”maailma ilman kärsimystä ei todennäköisesti ole mahdollinen, mutta myötätunnon ja anteeksiantamisen maailma on.”
Kirjoittaja toimii tällä hetkellä tutkijatohtorina Suomen strategisen tutkimuksen neuvoston ETAIROS-hankkeessa, missä keskitytään tekoälyn eettiseen käyttöön yhteiskunnan palveluksessa. Haikaraisen oma tutkimus käsittelee ihmisen ja yhä autonomisemman teknologian turvallisuuskysymyksiä kaupallisessa ilmailussa. Häneltä on ilmestynyt vastikään tutkimus Taivaalla opittua – Ilmailu ja turvallisuusajattelun kehittyminen (BoD 2022).
Yliopisto-lehti, toukokuuta 2022, Reetta Vairimaa:
”Haikarainen luotaa kirjassaan ilmailun historiaa ja tulevaisuutta. Hän on paitsi teologian tutkijatohtori myös lentäjän lupakirjat suorittanut ilmailun harrastaja, joka tuntee aiheensa hyvin. (…)
Haikaraisen teos sopii paitsi ilmailusta kiinnostuneille myös laajemmalle lukijakunnalle. Filosofiset pohdinnat turvallisuudesta ja sen rajoista ovat varsin yleispäteviä.”