21 maalis Suur-Savon Sähkön toimitusjohtaja Markus Tykkyläinen:
”Turvallisuudentunteen pitää perustua muuhun kuin tekniikkaan”
Energiakysymykset ovat tulleet Markus Tykkyläiselle tutuiksi monipuolisen työuran aikana. Menestynyt yritysjohtaja on myös vakaumuksellinen kristitty, joka puhuu uskostaan yhtä luontevasti kuin ajankohtaisista energia-alan haasteista.
Turussa syntynyt ja Helsingissä varttunut Markus Tykkyläinen on kiertänyt suomalaisia energiayhtiöitä vuodesta 1998.
– Ensin Kainuussa, Laitilassa, Rovaniemellä ja nyt yli kuusi vuotta Mikkelissä, kertoo
Suur-Savon Sähkön toimitusjohtaja, jolle henkilökohtaisen uskon ja ammatillisen osaamisen yhdistäminen ei ole koskaan ollut ongelma. Edellisen kerran tapasin hänet Kainuun juhannusjuhlilla Parikanniemen kirjapöydän ääressä.
– Jossain vaiheessa minulta toivottiin vähemmän empaattisuutta omistajien etua ajavassa liiketoiminnassa. Se mikä näyttää hetkellisesti pehmeältä, voi kuitenkin pidemmällä aikavälillä olla myös kannattavaa. Energia-alalla pyrimme rakentamaan kestävää toimintaa, sanoo Markus työhuoneessaan, jonka ikkunasta näkyy Mikkelin tuomiokirkko.
– Aikanaan lähdin opiskelemaan energiatekniikkaa, vaikka lukioiässä olin kokenut kutsumusta papin tehtävään. Koin kuitenkin riittämättömyyttä siihen. Vuonna 1988 kävin rippikoulun Vivamossa, jossa korostettiin armoa. Se loi itseluottamusta ja rakensi minäkuvaani, kertoo mies, joka nykyisessä tehtävässään pyörittää miljardeja, mutta kertoo yhtä luontevasti uskostaan.
Oivallus, joka on vienyt pitkälle
– Armo avautui minulle vuonna 2001, kun luin Fredrik Wislöffin kirjaa Tätä Luther opetti, kertoo Markus. – Silloin sain oivalluksen: Armo on aina suurempi!
Markukselle Jumala on Isä, joka suojelee ja antaa turvaa.
– Me ihmiset toteutamme sitä maallisissa organisaatioissa. Esimerkiksi meidän tehtävämme on pitää huolta, että ihmisillä on sähköä.
– Jumala ilmoittaa meille itsensä Raamatussa, luonnossa sekä yksilöiden ja kansojen kohtaloissa. Kaikki meidän ympärillämme kertoo jotain Jumalasta. Se on sillä tavalla salattua, että sen joko näkee tai ei näe, Markus pohtii.
Markuksen mukaan hänen urakehityksensä ei ole ollut erityisen suunniteltua.
– Ovia on auennut. Kyse on ollut siitä, uskallanko tarttua niihin. Olen kokenut velvollisuudekseni olla rohkea. Raamatussa sanotaan: ”Sen minkä teet, tee se niin kuin Herralle.” Jumala ei ole passiivinen ja etäinen. Hänellä on tahto ja suunnitelma myös jokaista yksilöä varten. Uskon, että minullakin on jokin tehtävä, johon minua valmistellaan. En vielä tiedä, mikä se on, mutta jonain päivä se avautuu.
Välttämättömien muutosten aika
Maailma menee kriisistä toiseen. On ilmastomuutos, pandemia, sota ja energiakriisi.Vieläkö virtaa riittää?
– Suomessa on ajauduttu tilanteeseen, jossa tavalliset ihmiset joutuvat miettimään energian riittävyyttä. Tänä talvena jokaiselle on tullut selväksi, että sähkö voi hetkellisesti loppua, koska yhteiskuntamme energiansaanti on rakennettu tuonnista riippuvaiseksi, Markus sanoo. – Taustalla on ollut pitkä kehitys, jonka seurauksena energian ja ruuan hinnat ovat nousseet.
Jotta energiakriisistä selvittäisiin, Markuksen mukaan edessä on välttämättömiä muutoksia, joita hän kuvaa näin:
– Tapahtuu kolme asiaa. Olkiluodon ydinvoiman lisäksi Suomessa investoidaan nyt paljon tuulivoimaan. Toiseksi Suomen sähkönsiirtoyhteyksiä vahvistetaan muuhun Eurooppaan. Tämän seurauksena sähkön hinta laskee, mutta kova panostus tuuli- ja aurinkovoimaan aiheuttaa myös haavoittuvuutta, koska aina ei tuule tai paista. Hetkittäiset energiapulat lisääntyvät. Kolmanneksi ilmastonmuutoksen hillitsemistä ajavalla politiikalla tähdätään fossiilisesta energiasta syntyvien päästöjen voimakkaaseen vähentämiseen. Kun suomalainen teollisuus lähtee muuttamaan prosessejaan, sähkön kulutus kaksinkertaistuu, kun prosesseja viedään polttolaitosten sijaan käyttämään sähköä. Se on mullistava muutos.
Yhteisökeskeinen ajattelu keskiöön
Markus Tykkyläisen mukaan suomalainen yhteiskunta on kuin tuoli, jossa on neljä jalkaa: julkinen sektori, yritykset, kansalaisyhteiskunta ja perheet.
– Luomisjärjestyksen mukainen ajattelu lähtee perhekeskeisyydestä. Esimerkiksi Parikanniemi tarjoaa huostaan-otetuille lapsille sitä yhteisöä, joka heiltä on viety pois.
Markus muistuttaa, että meitä on kutsuttu kantamaan vastuuta laajemmin kuin vain itsestämme.
– Toimimme systeemissä, jossa on huomioitava muut. Hyvät vuosikymmenet ovat antaneet meille väärän signaalin, että muut ovat meidän henkilökohtaisia tavoitteitamme varten. Kuvittelemme, että hyvinvointiyhteiskunta huolehtii, ja me saamme vain nauttia. Nyt on kehittymässä tilanne, jossa naamiot riisutaan ja tämä vääränlainen turvallisuudentunne järkkyy.
Markus uskoo, että nyt Suomen kansaa ravistellaan.
– Parasta on omavoimaisuudentunteen häviäminen. Meidän on nöyrryttävä Jumalan tuntemiseen, Markus pohtii.
Pidetään huolta toisistamme
–”Kultura” tarkoittaa paitsi maanviljelyä ja ruuantuotantoa, myös kulttuurin viljelemistä. Meille on annettu tehtäväksi paitsi viljellä ja varjella maata, myös kehittää ja ylläpitää kulttuuria. Korona aiheutti ihmisten eristämisen toisistaan.
Markuksen mielestä hyvinvointia ei kuitenkaan takaa se, että on rahaa ruokaan.
– Kun puhutaan ihmisyhteisön voimavaroista, talouden voimavarat ovat vain yksi osa kokonaisuutta. Yhteisöllisyyteen liittyy usko siihen, että me selviämme ja autamme toisiamme. Meitä ei ole luotu elämään yksin, vaan osana perheyhteisöä. Meidän suomalaisten kulttuurin vahva piirre on agraariyhteiskunnassa syntynyt ymmärrys keskinäisestä riippuvuudesta, johon on kuulunut, että pidetään huolta myös naapurista.
Markus on huomannut, että sama näkyy nykyään myös kaupungeissa.
Usko kantaa vaikeinakin aikoina
– On hyvä oppia suhteuttamaan asioita. Jos selviämme vähillä sähkökatkoilla, sen ei pitäisi horjuttaa turvallisuuttamme. Turvallisuudentunteen pitää perustua jonkin muun kuin tekniikan varaan, Markus painottaa.
Työssään ja elämässään hän haluaa aina tehdä parhaimpansa.
– Pyrin tekemään jokaisen homman niin hyvin kuin pystyn, kuin tekisin sen Jumalalle. Ehkä virren 541 sanat kuvaavat parhaiten ajatteluani: ”Yö synkkä on jo hälvennyt…” ja varsinkin sen viimeinen säkeistö: ”Jos kuinka käykin tiemme, tien päässä taivas hohtaa.”
Teksti ja kuva: Teuvo V. Riikonen