14 joulu Erkki Leminen – uukuniemeläisyyden oma poika
Tapasin Erkin ensikertaa Uukuniemellä, hän oli morsiamensa Sirkan kanssa menossa pyöräretkelle kotini lähellä olevalle Syrjiinsärkkä-nimiselle näköalapaikalle. Vuosi taisi olla 1947. Sen jälkeen tapasin hänet vuosien jälkeen seuroissa, joissa monet heränneet nuoret todistivat uskoontulostaan. Lukuisat olivat tapaamisemme vuosien varrella myös muualla.
Erkistä tuli Uukuniemeläisen herätyksen kantavin vaikuttaja. Herätyksen 100-vuotishistoriikissaan hän kirjoittaa: Käyn arkana tähän tehtävään herätysliikkeen ”omana poikana”. Vanhempi työtoveri Edvard Lähdeniemi totesi Saaren juhlilla 40-luvun lopulla: ”Tässä on kaksi nuorta miestä, jotka Jumala on valinnut erityisiksi aseikseen valtakuntansa työhön.” Erkki oli miehistä toinen. En enää muista, kuka oli tämä toinen.
Vauhdin hurma
Pelasimme lentopalloa Parikanniemen kentällä 60-luvulla muutamina kesäiltoina Erkki ja pojat vastaan parikanniemeläisistä koottu joukkue. Pelissäkin hänen luonteenpiirteensä näkyi. Jos Erkin joukkue oli alakynnessä, saivat pojat siitä hirveän ryöpytyksen.
Erkki oli vauhdin ystävä. Kerran matkustin hänen kanssaan autolla Ristiinasta Uukuniemelle. Sain kyllä ohjata autoa, mutta kaasua painoi Erkki. Hengissä kuitenkin selvittiin. Kuulin Erkin käyneen kotoaan Lipolinnasta, jossa asui 1950–1960-luvulla, autolla varaosan ostosmatkalla Mikkelissä 15 minuutissa. Vauhti on ollut kova sen ajan autolla, sillä matkaa Mikkeliin oli noin 13 kilometriä.
Asuimme Lemisten kanssa lähinaapureina 1970–1990-luvuilla Ristiinassa. Erkin kiireiden vuoksi emme paljon kotona kohdanneet.
Evankeliumi ennen kaikkea
Kun tulin Ristiinaan vuonna 1957, oli Mikkeliin menevän tien varressa iso taulu, jossa luki: ”Missä aiot viettää iäisyytesi?” Se oli Erkin pystyttämä ja kertoi hänen innostaan evankeliumin asialle.
Kerran ennen seuroja Parikanniemessä Edvard Lähdeniemi sanoi: ”Taitaa tuossa Erkissä olla vähän allianssihenkeä.” En ihan tarkkaan tiedä, mitä Edvard sanoillaan tarkoitti, mutta ajattelin, että hän viittasi Erkin hurmahenkisyyteen.
Kuuntelin pari vuotta sitten Saaren juhlilla ihmeissäni erään kirkkoherran puhetta.Hän kertoi, ettei ollut ennen Erkkiä kuullut kenenkään sanovan, että ”Jeesus riittää”. Tämä oli tapahtunut seuroissa, jossain Etelä-Karjalassa.
Riisuttu, kipujen mies
Muistan Erkin joskus sanoneen: ”Mieki tiiän omistavani ainakin yhen armolahjan, se on ’Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä’.”
Erkki ei ollut saanut teologista koulutusta, mutta julisti kuitenkin luterilaista ristin teologiaa. Ohjeet väljempään vanhurskauden pukuun pukeutumiseen hän sai Raamatusta, monien kipujen ja riisumisien kautta. Jumalan rakkauden syli oli se paikka, jonne hän usein itse meni ja kehotti toisiakin menemään.
”Rauha teille, te Uukunie-meläisen herätyksen edesmenneet kylvö- ja leikkuumiehet ja -naiset, te Jumalan siunaavien armovirtojen kanava, te saviastiat, joihin Jumala aarteensa uskoi! Ja armo meille, suuri armo meille, jotka vielä jatkamme.” Näin päätti Erkki herätyksen 100- vuotis-historiansa.
Kävimme Martta-vaimon kanssa Mikkelin keskussairaalassa tapaamassa Erkkiä juuri ennen hänen kuolemaansa. Keskustellessamme hänen kanssaan kuolemasta hän sanoi: ”Minä panen toivoni Golgatan työhön.”
Teksti Niilo Tiainen, Eläkkeellä oleva suntio, entinen Parikanniemen tilanhoitaja, Mikkelin Ristiina