26 loka Parikanniemen ystävä Pertti Heikkinen
”Tunsin, että Jumalalla oli tehtävä minulle ”
Synnyin viisikymmentäluvun alkupuolella Hyrynsalmella. Seudullamme vaikutti sotien jälkeen voimakas Kainuun herätysliike. Kylissä pidettiin seuroja, ja me kylän lapset olimme niissä mukana. Puhujat tulivat Savo-Karjalasta, mutta mukana oli paikallisiakin puhujia. Kuulijoita saapui paljon, myös linja-autoilla. Juhannusjuhlat pidettiin usein Iivantiirassa.
Vanhempamme olivat uskovaisia, ja kotona järjestettiin usein seuroja, joten olin kuullut paljon Jumalan sanaa. Minulla ei kuitenkaan ollut henkilökohtaista uskoa. Vuoden 1996 alkupuolella Jumala otti minut hoitoonsa. Tiesin heti, että olen Jumalan kädessä enkä pääse pakoon. Hän näytti minulle synnin, tuomion ja vanhurskauden. Kun sielu paloi tulessa, muistin sanat: ”Mene kammioosi ja rukoile Jumalaa.” Menin ja rukoilin: ”Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, armahda minua.”
Minulle tuli valtava halu lukea Raamattua. Luin Mooseksen lain ja sanoin: ”Paljon olen rikkonut Jumalaa ja hänen pyhyyttään vastaan, Jumala on tuominnut minut oikeudenmukaisesti.” Sitten luin Jesajan kirjan kuudennen luvun ja ymmärsin, mitä olin kokenut. Niin kuin profeetta Jesaja aikoinaan vastasin minäkin Jumalalle: ”Lähetä minut.” Tunsin, että Jumalalla oli tehtävä minulle hänen valtakuntansa työssä.
Olin pitkään lain alla, eikä sydän saanut lepoa missään. Ajan oloon Jumalan armo alkoi kirkastua, varsinkin kun luin Roomalaiskirjeen 5. luvusta: ”Missä synti on suureksi tullut, siinä on armo tullut ylenpalttiseksi.” Olen kiitollinen, että isäni oli sielunhoitajani ja sain kasvaa uskovien seurassa. Kävin myös Kajaanin rovastikunnan järjestämän maallikkokoulun, ja olen ollut seurakunnassa paljon avustajana. Myös kotona pidimme seuroja.
Elämäntyöni olen tehnyt maanviljelijänä. Meitä oli yhdeksän lasta. Toiset sisaret lähtivät opiskelemaan ja päätyivät pääkaupunkiseudulle. Minä jäin hoitamaan maatilaa yhdessä vanhempieni kanssa. Ostin tilan heiltä vuonna 1986, ja he jäivät asumaan tilalle. Alkuaikoina he auttoivat minua tilan töissä, mutta isän kuoltua äitikin jouti sairaalan vuode-osastolle. Jumalan varjelus ja siunaus oli mukana, vaikka työskentelin monien koneiden kanssa, eikä sattunut onnettomuuksia. Jatkoin tilan pitoa vuoteen 2020, jolloin jäin vanhuuseläkkeelle.
Asun yksin ja käyn kunnan kokouksissa. Olen valtuuston varapuheenjohtaja, ja se oikeuttaa myös hallituksen kokouksiin. Seurakunnassa käyn suntion töissä tarvittaessa. Jonkin verran olen ollut Raamattuopiston ja Kansanlähetyksen tilaisuuksissa puhumassa. Saaren orpokotijuhlilla olen käynyt vuodesta 1996 lähtien. Myös Vienan Karjalan työssä olen ollut mukana.
Nyt on kiitosmieli, että voin viettää eläkepäivä hyväkuntoisena ja kohtalaisen terveenä, talvella hiihtäen ja kesällä pyöräillen.
Teksti Pertti Heikkinen Kuva Petri Tiusanen