02 loka Armon avara lähde
Olen laulanut Erkki Lemisen lauluja yli kolme vuosikymmentä. Lauluissa käy parhaimmillaan niin, että runon teksti saa lisää ulottuvuuksia sävelmästä. Sanoma saa ikään kuin siivet.
Itselleni Erkki Lemisen teksteissä koskettavinta on ollut armollisuus. Minä saan tällaisena olla kulkemassa kurujen pohjalla, minua kannatellaan elämän kivikoissa ja saan epäonnistua – ja myös onnistua! Kaikesta saan kiittää rakastavaa, armollista Jumalaa.
Seuraava runo ja laulu on yksi itselleni tärkeimmistä armon kuvauksista. Sen sävel, jonka on säveltänyt Jukka Salminen, siivittää hienosti sanomaa: ”Ei vesi väsy virtaamaan, ei Kristus auttamaan, ei lopu armo milloinkaan, se riittää ainiaan.”
Laakson lähde
Kuin kuihtuu pieni kukkanen
paahteessa poutasään,
tai surman tuottaa pakkanen,
kosketus kylmä jään,
niin raueta voi rakkaus ihmisen rinnassa,
kuihtua uskon rukous helteessä, tuskassa.
Vaan ylimpänä kaikkea on rakkaus Jumalan.
On silmiltä se salattu, sen kuullaan virtaavan.
Ja alempana heikkoa, nääntyvää, janoista
on laakson lähde avara, kaikille avoinna.
Ei vesi väsy virtaaman, ei Kristus auttamaan,
Ei lopu armo milloinkaan, se riittää ainiaan.
Kun kuiva korsi uudestaan lähteeseen lasketaan,
jo ihme jälleen tapahtuu – käy kukka loistamaan.
Johanna Tähkäpää, Muusikko-musiikinopettaja, Mikkeli