14 syys Hänen armonsa kestää
Otsikko lupaa paljon! Ympärillä on paljon sellaista, mikä ei kestä. Mutta sen rinnalla on myös jotain kestävää, joka tulee tämän näkyvän ja katoavan ulkopuolelta ja joka kantaa halki aikojen.
On kyse Jumalan armosta. Se ei ole vain jotain, mitä häneltä saamme tai mitä hän antaa ja osoittaa meille, vaan myös siitä, mitä hän on. Tämä tulee esiin jo varhain Vanhassa testamentissakin: ”Herra, Herra on laupias Jumala, hän antaa anteeksi. Hän on kärsivällinen, ja hänen hyvyytensä ja uskollisuutensa on suuri” (2 Moos 34:6).
Merkittävä osa ihmisen elämästä on ansioihin katsottuna ”tuottamatonta” aikaa. Jos elämän merkitys ja arvo perustuisi vain tuottavuuteen, mikä arvo ja elämisen oikeus olisi lapsella, vanhuksella, vammaisella tai sairaalla? Sen sijaan Jumalan armo Kristuksessa luo lujan perustan ja arvopohjan, jolla jokaisella ihmisellä on arvo ikään, tuottavuuteen tai mihinkään muuhun ominaisuuteen katsomatta. Se tuo kaikelle elämälle arvon ja merkityksen.
Armo on sama ajasta aikaan
Armo kestää eri suunnista tarkasteltuna. Se kestää ajallisesti, eli Jumalan armollinen asenne meitä kohtaan nousee hänen omasta luonteestaan ja on muuttumaton. Niin kuin Jumala oli armollinen Daavidille tai Paavalille tai Lutherille, hän on armollinen vielä tänäkin päivänä ja huomenna, aina niin kauan kuin armon aikaa riittää pelastushistoriassa tai omassa elämänhistoriassamme. Heprealaiskirjeessä sanotaan, että ”Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti” (Hepr 13:8). Jumala on muuttumaton ajasta aikaan ja niin myös hänen olemuksensa.
Armo ei ole ehtyvä luonnonvara, joka kuluu ja aikanaan loppuu
Myös määrällisesti armo kestää. Armo ei ole ehtyvä luonnonvara, joka kuluu ja aikanaan loppuu. Se on loppumaton lähde, joka virtaa lakkaamatta, ja näin armo riittää. Päinvastoin armo ylettää aina syvemmälle, kuin mihin synti ulottuu. Roomalaiskirjeessä todetaan: ”Missä synti on tullut suureksi, siellä armo on tullut ylenpalttiseksi” (Room 5:20). Niin suurta syntiä ei ole olemassakaan, ettei armo olisi suurempi.
Armo on vahva perusta
Myös laadullisesti armo kestää. Armon perustalle rakennettu rakennus on horjumattomalla perustalla. ”Perustus on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea” (1 Kor 3:11). Tämä perustus on rakennettu Jumalan rakkauden, Kristuksen kärsimyksen ja ylösnousemuksen voiman kestävistä aineksista. Jumala on hyväksynyt sen ja asettanut sen perustaksi, joka riittää hänelle. Siksi se riittää jokaiselle.
Armo kestää ikuisesti
Otsikon lause on tullut tuhansille tutuksi Afrikkalaisen gospelmessun laulusta, jossa toistetaan säettä ”sillä hänen armonsa kestää iankaikkisesti”. Sama kertosäe on vanhemmassakin laulussa, Psalmissa 136, jossa toistuu lähes 30 kertaa, jokaisen jakeen lopussa, nuo sanat ”hänen armonsa kestää iankaikkisesti”. Psalmissa käydään läpi pelastushistoriaa, Jumalan suuria töitä luomisessa, Israelin kansan historiassa ja aina lunastukseenkin asti. Koko Israelin kansan historia on osoitusta Jumalan armosta, joka kestää iankaikkisesti. Vaikka kansa on kapinoinut ja poikennut pois, armo ei ole ehtynyt.
Jokainen meistä tarvitsee armoa
Sama armo on turvana myös meillä, uudella Jumalan kansalla. Armon lähde on edelleen ehtymätön niin kauan kuin tätä pelastushistorian kautta riittää. Kyse onkin enemmin siitä, tarvitsemmeko me armoa ja kelpaako se meille. Moni voi kokea itsensä niin hyväksi, ettei tarvitse armoa, tai niin huonoksi, ettei usko sen riittävän. Jumalan sanan valossa molemmat luulot kuitenkin kumoutuvat. Jumalan armo kestää, ja sitä tarvitsee jokainen.
”Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä. Iäti kestää hänen armonsa. …Kiittäkää taivaan Jumalaa! Iäti kestää hänen armonsa” (Ps 136).
Matti Salomäki, Lapuan hiippakunnan piispa