24 elo ONTUVA MUTTA ONNELLINEN
Teksti Teuvo V. Riikonen Kuva Thorleif Johansson
Jaakko Pirttiahon tie on kulkenut Hyvinkään, Hankasalmen, Äänekosken, Tampereen, Pieksämäen, Mikkelin ja Kangasniemen kautta Jyväskylään.
– Jokaisen ihmisen elämälle on annettu tietyt lähtökohdat. Harvoin ne ovat täydelliset, mutta jos on jäänyt vaille perustavanlaatuisia asioita, silloin ihminen on tosi rampa, Jaakko pohtii.
Sisäistä sumopainia
Jaakko on elämänsä aikana saanut inhimillisesti ajatellen liian monia iskua, jotka ovat jättäneet jälkensä.
– Raamattu sanoo, että särkynyttä hän ei muserra. Jumala antaa meidän, monella tavalla vinoon kasvaneiden, ymmärtää, että kukaan meistä ei ole tahallaan jotakin. Meissä on voimia, jotka ovat kuin sisällä oleva musta aukko. Kuin sumopainija, joka on tuhat kertaa vahvempi. Jos Jumala ei anna armoa, minä olen sen sumopainijan kanssa kehässä ja tiedän, miten siinä käy.
– Niillä, jotka ovat lapsena olleet rakastettuja, ei ole sisällään samanlaista mustaa aukkoa kuin minulla ja kaltaisillani. Heillä on erilaiset lähtökohdat elämään, ja he voivat tuomita toisen tietämättä, millaisten voimien kanssa nämä kamppailevat, Jaakko analysoi.
– Syytin kaikesta itseäni, kunnes tajusin, että minut on rampautettu ja että elämä on lähtenyt alusta asti menemään pieleen. Sitä kautta olen oppinut ymmärtämään muita. Elämä ei ole mustavalkoista.
Reservin upseerista poliisien priimukseksi
Jaakko on reservin upseeri, josta tuli poliisikurssinsa priimus. Hänellä olisi pitänyt olla kaikki keinot pärjätä, selvitä ja onnistua. Osata estää erot, haistaa hometalot, raivata rahavaikeudet, piiloutua puun kaatumiselta. Kyllä tosi mies tuon kaiken selättää. Osaa purkaa kaikki eteen tulevat pommit. Vaan kun ei, niin ei.
– Ulospäin näytti siltä, että olen tosi onnistunut, miehekäs, vahva ja saanut jotakin aikaan. Olin erikoistunut poliisin pommiryhmään eli kaikkein miehisimpiin asioihin poliisissa, Jaakko kertoo.
– Ulkokuoren takana oli kuitenkin vapiseva pikkupoika, joka etsi hyväksyntää.
– Hyväksynnän tarve saa ihmisen uskomattomiin suorituksiin. Ihmettelemme, kuinka joku ihminen pystyy kaikkeen tuohon. Kun näen oikein menestyneitä ihmisiä, jotka haluavat antaa säröttömän kuvan itsestään, ajattelen, että tuo ei ole totta.
Romahdus
Menestyneen ulkokuoren sisällä tikitti kuitenkin pommi, jota Jaakko ei osannut purkaa. Se räjähti, ja tuli romahdus.
– Romahdusta edelsi liian monta vaikeaa asiaa. Liian paljon asioita, joissa piti jaksaa ja selvitä liian pitkiä vuosia.
Äiti oli aina sanonut, että ”katsokaa Jaakkoa, joka on suvun keskellä ihailtu”. Julkisivu rupesi kuitenkin pikkuhiljaa säröilemään.
– Yhtäkkiä kaikki romahti. Se häpeä oli valtava, Jaakko muistelee elämänsä vaikeimpia aikoja.
Usko ei ratkaise kaikkea
Jossain vaiheessa elämään tulivat Jumala, Kristus ja usko. Usko ei kuitenkaan tuonut ratkaisua kaikkiin ongelmiin.
– Jumala ei suostu mihinkään purkkiin, johon me hänet haluamme laittaa. Usko kyllä antaa vastaukset, mutta ne ovat sellaisia, joita 2000-luvun ihminen ei halua. Jumala ei suostu talutushihnaan. Hän on tutkimaton ja suuri. Hän rakastaa meitä. Silloin aika moni asia natsaa kohdalle.
Riittämättömyyden labyrintti
Jossain vaiheessa Jaakko huomasi olevansa labyrintissä, josta ei tuntunut olevan ulospääsyä. Tilanteessa, jossa mikään ei riittänyt.
– Se on helvetti. Siellä olevan on vaikea ymmärtää olevansa labyrintissa. Vaikka muut sanoisivat mitä, jotain täytyy tapahtua.
– Jumala kutsuu: tule lepäämään, sinun ei tarvitse enää suorittaa. En kuitenkaan halunnut kuulla hänen kutsuaan, koska olin ohjelmoitu ja halusin suorittaa.
Raamatun valittajat
Danielle Miettinen on kirjoittnut Jaakko Pirttiahon elämästä kirjan Juokse JAAKKO juokse! (Karas-Sana 2020). Sitä lukiessa voi vain ihmetellä, miten Joona, Jeremia ja Job voivat olla samassa paketissa Jaakon kanssa.
– Uskomatonta, että Jumala uskaltaa laittaa Raamattuun häntä vastaan väkyttäjiä, kyseenalaistajia ja kohtalonsa vinkujia. Jotka uskaltavat kyseenalaistaa Jumalan oikeudenmukaisen toiminnan. Uskaltavat sanoa Jumalalle, että minä en jaksa sinua.
– Jumala, sinä uskallat laittaa nämä ihmiset sinun Sanaasi! Kun Jumala mahtuu ihmisen sanoihin, ihminenkin mahtuu Jumalan sanoihin. Se on pelastanut minut, kun olen löytänyt nämä Raamatun valittajat. Minäkin saan huutaa ja itkeä, Jaakko tunnustaa.
Oman arvon tunne ja jaksaminen
”Olen katkennut. Soitin ambulanssin”, tekstasi Jaakko kaverille hädän hetkellä. Olisiko pitänyt lähettää viesti jo aikaisemmin?
– Käännän sen niin, että, voi kun jokainen meistä löytäisi oman arvonsa. Ajattelin home-remontin keskellä: missä on minun jaksamiseni? Jos oman arvon tunne puuttuu, on vaikea uskoa ja luottaa. Minullakin on oikeus luottaa, sanoo Jaakko.
Tuli myös avioero, jonka jälkeen Jaakko pelkäsi, että tie julistajana nousee pystyyn.
– Tajusin, että tipahdan spitaalisten luokkaan, jossa pitää huutaa kuin Mooseksen laissa ”saastainen, saastainen”. En kelpaisi enää. Kirjassani annoin luvan kertoa kaikki. Minä ajattelin, että kun kirja tulee, se on minun testamenttini. Kukaan ei tule enää pyytämään puhujaksi.
Niin ei kuitenkaan käynyt, vaan kirjan ilmestymisen jälkeen Jaakko on edelleen saanut kutsuja puhumaan. Hän on myös julkaissut lisää kirjoja.
Isä, rakastatko minua?
– Se oli jännä, että Jumala teki ihmeen, se että en jäänyt pyörätuoliin. Kysyin sairaalassa, onko vaara, etten pääse jaloilleni. Kivut olivat kovat, mutta enemmän kaipaisin sisäistä parantumista. Olisin mieluummin pyörätuolissa kuin sisäisesti kipeä. Pyörätuolissa kaikki huolet olivat poissa, olin Jumalan varassa. Kaikki vedettiin pois.
Mutta entä se isän hyväksyntä, onko Jaakko saanut kokea sen?
– Daniellen pakottamana kirjaan piti saada harmoninen isän kohtaaminen. Kirjoittaja sai tahtonsa läpi. Isä luuli, että kirja tehdään hänestä. Hän rentoutui ja kertoi itsestään luullen olevansa päähenkilö. Isälle piti kertoa, mistä oli kysymys. Hän meni lukkoon ja luuli, että se oli kuulustelu, Jaakko kertoo isän kohtaamisesta.
– Kaiken sen jälkeen, mitä on tapahtunut, se ei ole hänenkään vikansa. Hän jollain lailla kuuli, että halusin vain kysyä: Isä, rakastatko minua? Lopulta isä nousi ja pyysi anteeksi, halasi.
Muuttuiko kaikki? Ei. Elämä ei mene niin.
Jaakko Pirttiahon julkaistut kirjat
- Jaakon psalmit, Päivä, 2022
- Askelmerkkejä, Päivähartauskirja, Päivä, 2021
- Löydä minut takaisin,
- runokirja, Päivä, 2020
- Rakkaat raajarikot, Vuoden kristillinen kirja 2021
- yleisöäänestyksen voittaja Päivä, 2020
- Säröistä loistava Kirkkaus,
- Jaakko ja Iiris Pirttiaho, 2019