18 elo Roisto, diiva ja kunkku se oli
Vuonna 2022 tulee kuluneeksi sata vuotta Erkki Lemisen syntymästä ja kolmekymmentä vuotta hänen kuolemastaan. Leminen lukeutui kiistatta viime vuosisadan suuriin maallikkosaarnaajiin, ja hänen arvostuksensa ylitti useiden hengellisten herätysliikkeiden rajat. Hänen sanomansa nousi syvältä kar-jalaisesta ja suomalaisesta sielunmaisemasta. Evakon kipu, lähtemisen ja tulemisen tuska, kuului aina hänen puheissaan ja teksteissään.
Tänä juhlavuonna Lemisen perintöä, teologiaa, kirjoituksia ja julistusta pidetään monella tavalla esillä. Ajalla on myös tapana kullata muistot. Se on mahdollista myös Erkki Lemisen kohdalla.
Erkin parhaisiin ystäviin kuulunut rovasti Pentti Hakala piti tammikuussa 1993 Ristiinassa Erkin muistotilaisuudessa puheen, joka jäi monien mieleen. Siinä hän luonnehti ystäväänsä Erkkiä kolmella ilmaisulla: ”Roisto se oli. Diiva se oli. Kunkku se oli.” Osittain varmasti kavereiden väliseksi huulenheitoksi tarkoitettu kuvaus pitää kuitenkin sisällään syvällisen ajatuksen.
Uukuniemeläinen herätysliike ja siihen lu-keutuva kannatusyhdistys Parikanniemen Ystävät ry on ennen kaikkea maallikkoliike, jota papit ja piispat eivät ole onnistuneet pilaamaan. Nimet Helena Konttinen, Paavo Sihvonen, Olli Hälvä, Aura Latvus, Edward Lähdeniemi ja monet muut liittyvät vahvasti sen historiaan. Eniten liikkeen julistukseen, teologiaan ja henkeen lienee kuitenkin vaikuttanut Erkki Lemi-nen, joka oli uukuniemeläisen liikkeen saarnaaja, jolle Kansan Raamattuseura maksoi palkan. Kun kuuntelee hänen äänitettyjä puheitaan 1960-luvulta 1990-luvun alkuun, huomaa niissä tapahtuneen muutoksen. Takakireästä, lain alla olevasta tuomion julistajasta kuoriutuu lempeä armon julistaja. Armon, joka riittää kaikille.
Itseasiassa nuo Lemisestä lausutut kolme luonnehdintaa sopivat kehen tahansa meistä. Tai jopa kokonaiseen hengelliseen liikkeeseen. Raamatun perisynnin pohjalta me kaikki olemme roistoja, joiden ajatukset ja teot ovat pohjimmiltaan vain ja ainoastaan pahoja. Syntiinlankeemus tarkoitti ylpeyttä, jolla noustiin muiden yläpuolelle Jumalaa vastaan, ja se näkyy meissä jokaisessa. Olemme olevinamme diivoja, joiden yleisimmät kolme sanaa ovat: minä, vain minä. Mutta emme ole vain roistoja ja diivoja. Jumalan luomistyön ja armon sekä Kristuksen ristinkuoleman ja so-vituksen kautta olemme kaikki Jumalan silmissä kuninkaallista heimoa. Rakastettuja, armahdettuja ja Kristukselle riittäviä.
Erkin perinnöstä riittää meille kaikille, rosvoille, diivoille ja kunkuille, armoa armon päälle.
Teuvo V. Riikonen