08 kesä Luovuus kukoistaa yhdenvertaisissa yhteiskunnissa
Luovuuden kaava on yksinkertainen: luovuus puhkeaa kukkaan kukoistavassa ihmisessä. Kukoistava ihminen on aito, sisimmältään ehjä ja kokee elävänsä merkityksellistä elämää. Kukoistaakseen ihmisen tarvitsee tulla nähdyksi ja kuulluksi, yhdenvertaisesti ja empaattisesti kohdatuksi. Kukoistava yhteiskunta muodostuu kukoistavista kansalaisista.
Kukoistava yhteiskunta, jonka jäsenet voivat hyvin ja ovat onnellisia, on ihannetila, johon me olemme aikojen alusta pyrkineet – ja pyrimme yhä. Emmekä vähiten siksi, että kukoistava ja onnellinen kansakunta menestyy. Suurin uhka yhteiskuntien kukoistukselle on syrjintä ja suoranainen sorto, sillä ne estävät yksilöitä elämästä täyttä elämää ja saamasta koko kapasiteettiaan omaan käyttöönsä ja yhteisön hyödyksi.
Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus on taattu lailla
Suomen laissa syrjintää ehkäistään kahdella eri lailla, tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslaeilla. Tasa-arvolaki puuttuu syrjintään naisten ja miesten välillä. Yhdenvertaisuuslain mukaan ketään ei saa syrjiä iän, alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, poliittisen toiminnan, ammattiyhdistystoiminnan, perhesuhteiden, terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Työ syrjinnän kitkemiseksi yhteiskunnasta on jatkuvaa, sillä ihmisen taipumus syrjiä, alistaa ja hyväksikäyttää muita ihmisiä ulottaa juurilonkeronsa yhä uudelleen ja uudelleen ja yhä uusiin paikkoihin kasvamaan sen jälkeen, kun se on jostain kohdasta peltoa kiskottu pois.
Empatialla syrjintää vastaan
Yksi tehokas biologinen myrkky syrjintää vastaan on empatia ja meidän jokaisen empatiakyvyn kehittäminen. Empatialla tarkoitetaan kykyä asettua toisen ihmisen kenkiin ja ymmärtää, mitä toinen ihminen kokee ja tuntee. Empatia tarkoittaa kykyä myötäelää toisen ihmisen kokemuksia. Meillä on taipumus tuntea myötätuntoa ja empatiaa itsemme kaltaisia ihmisiä kohtaan. Omaan lähipiiriin, perheeseen ja ystäviin, on helppoa samaistua. Sitä vaikeammaksi tilanne menee, mitä vieraampia ja erilaisempia ihmisiä me kohtaamme. Toisen ihmisen vieraus ja outous ovat kuin iso kivenmurikka kengässä tai silmässä, mikä estää meitä kulkemasta tai näkemästä kunnolla. Silloin toisen kenkiin asettuminen on hankalaa. Myötätunnon ja empatian kasvattaminen vaatii jatkuvaa rikkaruohojen kitkemistä vierauden tekemiseksi tutummaksi ja vähemmän pelottavaksi.
Luovuuteen liittyy ristiriitaisia tunteita
Luovuus on kykyä keksiä uutta ja omaperäistä, taitoa luoda jotain ennennäkemätöntä. Luovuus tarvitsee kukoistuksen muhevan mullan, josta se versoo, mutta samalla luovuus lisää kukoistusta. Luovuuden ja kukoistuksen suhde on positiivinen kierre, kumpikin lisää toistaan.
Luovuuteen liittyy kuitenkin ristiriitaisia tunteita. Onnistumisen elämyksiä ja epäonnistumisen pelkoa, uuden oivalluksen riemua ja epävarmuutta oivalluksen uutuusarvosta. Luova työ voi myös viedä mennessään ja johtaa lopulta uupumukseen. Se on nuorallataiteilua pelkojen ja uskalluksen välissä kulkevalla köydellä. Ollaksemme luovia ja luodaksemme uutta tarvitsemme riittävän pehmeän turvatyynyn törmäyksiä varten sekä empatian ja hyväksynnän turvaverkon putoamisten varalle.
Kukoistava ihminen onnistuu
Onnistumisen kokemus on yksi elähdyttävimmistä kokemuksista, joita voimme kokea. Uskaltaudumme ottamaan riskin, teemme korkean voltin, emmekä putoa nuoralta, vaan laskeudumme alas tasapainossa. Sanan onnistua kantasana on onni. Onnesta versoo onnellisuus.
Teksti Kari Silvola, Väitöskirjatutkija, luovan kirjoittamisen yliopistonopettaja ja kirjailija