01 kesä Tytön tie Polvijärveltä media-alan huipulle
Naisten Pankin aktiivi Reetta Meriläinen haluaa kehitysmaan tytöille mahdollisuuksien tasa-arvon
Reetta Meriläisen omaelämäkerrallinen kirja Tytön tie (Kirjapaja 2015) tarttui mukaani kirjastosta. Tiesin, että tämä Helsingin Sanomien eläkkeellä oleva päätoimittaja tuli ensimmäisenä naisena valituksi tuohon tehtävään. Ja silti hän tytöttelee itseään…Entä miten se liittyy uukuniemeläiseen herätysliikkeeseen?
Tapaamme huhtikuisena päivänä Helsingin Musiikkitalon yläkerran kahvilassa. Ikkunan takaa näkyy uusi kirjastotalo Oodi ja sen vieressä Helsingin Sanomien ”lasitalo”. Sinne oli tytön tie vienyt pohjoiskarjalaisesta Polvijärven kunnasta.
Kirjan lukeminen teki vahvan vaikutuksen. Se oli kuvausta paitsi yhden tytön elämästä myös kokonaisen sodanjälkeisen sukupolven nuorista, joille Suomi tarjosi mahdollisuuden.
Värikkäiden ja viiltävien henkilökuvien lisäksi kirjassa kuvataan ennen kaikkea mediaa ja sen muutosta sekä yhtä sen tekijää, jolle valta ei noussut päähän. Hänen rikkomastaan lasikatosta saavat nyt hyötyä monet muutkin naiset, joilla on entistä paremmat mahdollisuudet menestyä työelämässä ja nousta vaativiin johtotehtäviin.
Yhdenvertaisuuden toteutumisen monet esteet
Musiikkitalon kahvilassa keskustelemme yhdenvertaisuudesta sekä siitä, miten se toteutuu Suomessa ja globaalisti.
– Yhdenvertaisuus toteutuu Suomessa hyvin tai ainakin tyydyttävästi – kiitos yli 100 vuotta tehdyn työn, aloittaa Reetta pohdinnan. – Pitkällä aikavälillä sukupuolten välinen tasa-arvo on lisääntynyt, ja esimerkiksi syrjivät rakenteet tunnistetaan nyt aiempaa herkemmin.
– Globaalisti tekemistä on hurjan paljon enemmän. Mitä kehittymättömämpi maa, sitä enemmän on myös yhdenvertaisuuden puutteita. Muutokset tapahtuvat hitaasti, ja takapakkeja tulee, Reetta jatkaa ja luettelee yksittäisiä maita, kuten Syyria, Venäjä, Valko-Venäjä, vaikka hyviäkin esimerkkejä on kuten Uganda ja Nepal.
Entä mitkä asiat ovat kehityksen pahimpia esteitä?
– Yhdenvertaisuuden esteiden syyt löytyvät, kun katsoo YK:n globaaleja kehittyneisyystilastoja: epädemokraattinen hallinto, kuten yksinvaltius, diktatuuri, kehittymätön kansalaisyhteiskunta, korruptio, suuret luokkaerot ja tuloerot, koulutuksen puute, köyhyys, suuri lapsiluku, heikko infrastruktuuri, luettelee Reetta.
Lapsia tulee kuunnella ja tukea
Pysähdymme miettimään, miten me huomaisimme sen yhden tytön ja pojan, joka tarvitsee tukeamme.
– Kuulluksi tuleminen. Eihän ihmisen asioita voi tietää kuin ihminen itse. On tärkeää, että jokainen voi kertoa oman tarinansa. Mikään ei ole masentavampaa, kuin että ihmisen ohi ja yli puhutaan, tiivistää Reetta, jonka toimittajan tehtäviin ennen päätoimittajuutta kuului muun muassa seurata koulujen asioita.
– Kun koulussa oli kiusaamisongelma tai muu ongelma, haastateltiin aina opetushallitusta ja koulutoimen johtajaa, mutta ei lapsia. Lapsista otettiin vain valokuva. Siitä on päästy eroon. Hesarissakin on lasten tiedepalsta, ja lasta kuullaan monella tavalla.
Reetta Meriläisen vanhemmat olivat Karjalan evakkoja, jotka halusivat tarjota tyttärelleen mahdollisuuden käydä kouluja. Koulun ohella Reetta oli mukana myös seurakunnan tyttökerhossa ja nuorten toiminnassa. Hän oli aktiivinen, ja tie vei. Tyttö sai mahdollisuuden menestyä.
– Tyttöjen ja naisten menestyksen avain on koulutus, mahdollisuus itselliseen toimeentuloon, sekä koulutuksen, ammatin että yrittäjyyden kautta. Omat tulot vankistavat naisen asemaa ja mahdollistavat muun muassa osallisuuden päätöksentekoon, perhesuunnittelun ja lasten koulutuksen, Reetta painottaa.
Rajattomat lapset ovat aikapommi
Entä mikä on suurin muutos, joka on tapahtunut yhteiskunnassa päätoimittajan oman elämän ja uran aikana?
– Sodan jälkeisen sukupolven kasvatus oli autoritaarista ja ruumiillinen kuritus sallittua. Komentoketjut olivat selkeitä, ja päälle jäi kuritus. Oli suuria perheitä. Nykyisistä lapsista kasvaa helposti rajattomia, kun kukaan ei ehdi asettaa rajoja. Nämä rajattomat ovat aikapommi. Myös aikuiset. Tytöillä on edelleen tiukemmat rajat, kun taas pojilla on enemmän vapauksia. Mikä on koskemattomuuden raja, se pitäisi tunnistaa. Rajat pitäisi lempeästi näyttää.
Silti pojat ja miehet eivät joissakin asioissa pärjää yhtä hyvin kuin tytöt ja naiset.
– Ehkä sukupuolten välillä on lahjakkuus-, ominaisuus- ja kognitiivisiakin eroja, mutta oletan, että enemmän vaikuttavat asenteet, perhetausta ja kulttuuriset tekijät. Ehkä näiden lisäksi vaikuttavat kiinnostuksen, kunnianhimon tai harjoittelun puute. Niiden taustalla taas voi olla ”geneettiseksi” muuttunut käsitys, ettei tarvitse pinnistellä, kun ilman sitäkin on pärjännyt. Nämä käsitykseni ovat mutu-tietoa, johon voi suhtautua kriittisesti, kyseenalaistaa päätoimittaja väitteensä.
Naisten Pankki -verkosto kehitysmaiden naisten asialla
Vuosina 2014–2019 Reetta Meriläinen toimi Naisten Pankin ohjausryhmän puheenjohtajana. Tällä hetkellä hänen vastuullaan on valtakunnallinen kirjallisuuskampanja Lue naiselle ammatti. Naisten pankki kerää varoja kehitysmaiden naisten toimeentulon parantamiseksi kestävän kehityksen periaattein. Varoilla tuetaan naisten ammatti- ja yrittäjäkoulutusta, työkalujen ja materiaalien hankintaa sekä naisten oikeuksien ja aseman parantamista. Kirkon ulkomaanapu verkostoineen auttaa etsimään sopivia avustuskohteita ja hallinnoi pankin varoja.
– Naisten Pankki on Suomessa esimerkki siitä, mitä naiset voivat saada aikaan innostuessaan. Se on kerännyt vuodesta 2007 lähtien yli 20 miljoonaa euroa, auttanut suoraan 92 000 naista sekä välillisesti yli 400 000 ihmistä. Kehittyvissä maissa nuo naiset ovat kohentaneet omaa ja perheensä toimeentuloa. Lapset ovat päässeet kouluun, ja periytynyt osattomuus on vähentynyt. Toki tekemistä on vielä mittaamattoman paljon, kertoo tyttö, joka itse sai aikanaan mahdollisuuden.
– Minun tieni Polvijärveltä Helsinkiin on hyvä esimerkki mahdollisuuksien tasa-arvosta. Kiitos viime vuosisadan alkupuolella koulutuksen merkityksen ymmärtäneiden päättäjien minä kuten lukuisat muutkin varattomien perheiden lapset pääsivät kouluun. Ja jos vanhemmatkin olivat koulutusmyönteisiä – saattoivat kouluttautua pitkälle. Kun perhe tukee ja yhteiskunnan rakenteet ovat kunnossa, ominaisuuksien ja työnteon avulla voi päätyä vaikka päätoimittajaksi, kertoo vaatimattomista lähtökohdista ponnistanut nainen.
Entisellä seurakuntanuorella yllättävä yhteys uukuniemeläisyyteen
– En ole teologi. Käsitykseni mukaan kristillisen ihmiskuvan pitäisi olla pohja ihmisten yhdenvertaisuudelle. Jokainen ihminen on Luojan luoma, jokaisen tulisi heijastaa hänen valoaan, hyvyyttään. Jeesuksen toiminta lasten, uskossaan epävarmojen, kodittomien, sairaiden, syrjittyjen ja tautisten ihmisen parissa on minusta vahva esimerkki meille kristityille, sanoo Reetta, jonka elämää myös uukuniemeläinen liike on hipaissut läheltä.
– En usko, että Parikanniemen orpokotia tunnettiin Polvijärven maallikkopiireissä ainakaan laajemmin. Omassa kodissani sitä tunnettiin jonkin verran, koska isäni oli Uukuniemeltä ja perimätiedon mukaan Helena Konttinen olisi käynyt hänen kodissaan Kummussa eli Kummunkylässä. Itse olen lukenut sittemmin lisää uukuniemeläisyydestä ja Helena Konttisesta.
– Helenalla oli merkittävä elämä. Oli Jumalan käytössä. Täytyyhän niiden horrossaarnojen olla jotakin niiden seurausten tähden. Epäilijöitä oli paljon, koska se oli järjenvastaista. Se kantoi paljon hedelmää muiden elämään.
– Perimätieto kertoo myös, että Helena Konttinen olisi yöpynyt isäni kodissa Kummun kylässä. Harmittaa, etten tullut koskaan kysyneeksi siitä mummolta.
Teksti: Teuvo V. Riikonen
Kuva: Thorleif Johansson