Jeesus antoi rohkeuden

Kuhmon kirkko on suuri. Sinne mahtuu monta ihmistä ja tarinaa. Yksi niistä on Arja Pääkkösen, syntyperäisen Kuhmolaisen, joka opiskeli aikanaan lähihoitajaksi.

– Olen viihtynyt eläkkeellä jo pitkään. Jäin eläkkeelle hoitopuolelta, mutta olen ollut myös monissa muissa erilaisissa töissä, muun muassa kenkätehtaalla, joita täällä oli aikoinaan useita. Loppuajan olin vanhusten palvelutalossa, kertoo Arja Kuhmon kirkossa järjestetyn tilaisuuden jälkeen tammikuussa.

– Uskon myötä olen saanut rohkeutta, enkä häpeä sanomaa. Ennen en olisi voinut kuvitellakaan, että laulan täällä kirkon edessä. Olen aina ollut takapenkin ihminen. Kun tulin uskoon ja laulettiin torilla Kuhmossa ensimmäisen kerran, paikalla ollut sisko sanoi, että ”et ole enää sama Arja, koska entinen Arja ei ennen laulanut torilla”.

– Sen muutoksen sai usko aikaan. Jeesus antoi rohkeuden laulaa siitä ilosanomasta. Jos joku entisessä elämässä olisi sanonut, että pystyn ihmisten edessä laulamaan, en olisi uskonut, Arja vakuuttaa.

– Usko on antanut elämään myös paljon muuta. Ilman lauluryhmää se olisi paljon köyhempää. Yhdessä on kuljettu ympäri Kainuuta ja Suomea autolla. Se on juurruttanut meidät, mieheni Manun ja minut, uskoon. Ilman ryhmää olisimme paljon heikompia.

– Äiti ja isä lauloivat paljon hengellisiä lauluja kasetille ja antoivat niitä meille lapsille. Äiti kuoli vuonna 1990. Kun isän kuoleman jälkeen vuonna 2011 aloin kuunnella niitä lauluja kasetilta, ne alkoivat puhua eri lailla siitä, missä he ovat nyt. Minulla ei ole asiaa sinne, jos en ota Jeesusta vastaan, Arja muistaa ajatelleensa. Vuonna 2011 se sitten tapahtui.

– Jo ensimmäisen vuoden aikana menimme mukaan Heikon ihmisen lauluryhmään. Minä lauloin, ja Manu oli kuskina, kertoo Arja.

Myös Parikanniemen työ on ollut tuttua ja tärkeää Arjalle

– Isä ja äiti kulkivat Saaren kirkon juhlilla. Helena (Leenaksi kutsuttu) ja Eino Kyllösen kotona pidettiin paljon Parikanniemen seuroja. Olimme silloin äidin apuna tiskaamassa, mutta eihän sitä sillä lailla tullut kuunneltua seuroja, kun itsellä ei ollut uskoa vielä silloin, Arja muistelee.

– Nyt usko merkitsee ainakin turvaa ja sitä, ettei pelota. Minua on leikattu paljon, mutta uskoontulon jälkeen ei ole enää pelottanut se ajatus, että ”entä jos en nukutuksen jälkeen herääkään”. Kuolemanpelko on poissa.

Haastattelu ja kuva: Teuvo V. Riikonen