08 huhti Lastenkodin hiihtolomaretki Ylläkselle
Valmistelut
Odotettu hiihtolomareissu Ylläkselle lähestyy. Valmistelut näin mittavalle retkelle on aloitettava jo kuukausia aikaisemmin. On varattava majoitus, kuljetus, hissiliput ja näiden lisäksi on varmistettava, että kaikilla mukaan lähtevillä lapsilla on varmasti tarvittavat varusteet. Viimeiset päivät ennen reissua ovat aina kiireisimmät mutta hyvällä organisoinnilla ja vastuunjaolla hommat hoituvat mallikkaasti.
Matka kohti Tapojokea
Lauantai aamuna Parikanniemen lastenkodin pihaan alkaa klo 7 aikaan kokoontua reissuun mukaan lähteviä ohjaajia. Onneksi suurin osa tavaroista on pakattu peräkärryihin jo edellisenä iltana. Enää on varmistettava, että jokainen muistaa ottaa loput reissuun ja bussimatkalle tarkoitetut tavaransa mukaan. Kotiryhmissä reissuun lähtijöitä odottaa maukas aamiainen, jonka yövuorossa olleet ovat reissulaisille loihtineet.
Klo 8 matkaseurueemme pääsee starttaamaan pihasta ja näin matka alkaa. Täysin aikataulussa. Lähdemme matkaan kahden auton taktiikalla. Vuokratulla 22 paikkaisella pikkubussilla sekä lastenkodin omalla pakettiautolla. Molempien autojen perässä on iso peräkärry täynnä tavaraa.
Matka Parikanniemestä Tapojoelle ottaa aikaa yhteensä 12 tuntia. Vaikka matka on pitkä niin tunnelma autoissa pysyy hyvänä ja leppoisana. Välillä herkutellaan, ja taas jaksaa matkustaa. Matka Ylläkselle sujuu kommelluksitta ja saavumme kohteeseen alkuillasta. Ensimmäinen tehtävä on jakaa nukkumapaikat ja hieman putsailla paikkoja. Sitten iltapalan kautta iltapesut ja unille. Matkustaminen tunnetusti väsyttää, joten torppa hiljenee yön rauhaan nopeasti ja höyhensaaret johdattavat matkalaisemme kohti seuraavan päivän koitoksia.
Päivä 1.
Ensimmäinen rinnepäivä on aina jännittävä. Kaikki alkaa maittavalla aamiaisella Tapojoen tuvassa. Tunnelma on katossa. Ulkona on pikkupakkasta ja aamun auringon säteet valaisevat pihamaan. Maisema on huumaavan kaunis. Hyvissä ajoin suuntaamme bussimme keulan kohti Ylläs tunturia. ”Näemmekö matkalla poroja?” joku lapsista kysyy.
Perille päästyämme käyn hakemassa ennalta varatut hissiliput kaikille. Sitten vielä varmistetaan, että kaikilla on välineet kunnossa, käymme läpi päivän ohjelman ja aikataulun ja suuntaamme kohti aurinkoista rinnettä. Päivä menee kuin siivillä. Lasten ja aikuisten kasvoilla näkyvät leveät hymyt. Kyllä mäenlasku sitten on kivaa! Päivällä pidämme bussilla pienen evästauon, jonka jälkeen suuntaamme vielä rinteeseen.
Kun päivän laskut on laskettu, suuntaamme bussin keulan kohti Tapojoen tupaa, jossa odottaa lämmin ateria. Ruoan jälkeen rentoudumme pihasaunan lämmössä, josta onkin sitten hyvä suunnata kohti iltapalaa ja höyhensaaria.
Päivä 2.
Toinen laskupäivä mukailee suurelta osin ensimmäistä päivää. Pieni lisä päivän ohjelmaan oli rinnepäivän jälkeinen ostosreissu Ruotsin puolelle. On aina jännittävää päästä käymään ulkomailla, vaikka se olisikin vain kilometrin päässä Suomen rajasta. Pääsimme harjoittelemaan päässälaskua, kun muunsimme hintoja eurojen ja kruunujen välillä. Saattoipa joku haastella muutaman sanan ruotsiakin kauppareissun aikana.
Päivä 3.
Kolmas aamu valkenee pilvisenä ja lumisateisena mutta kuitenkin lämpimänä. Huono näkyvyys Yllä tunturin huipulla aiheutti muutamat jännittävät hetket ja ylimääräiset sydämen tykytykset. Hyvin kuitenkin selvisimme ehjin nahoin huipulta alas, kun pidimme toisistamme huolta ja näin varmistimme, ettei kukaan ns. ”horjahda vikasuuntaan” ja laske ihan minne sattuu. Laskupäivän jälkeen teimme jo perinteeksi muodostuneen retken Äkäslompolon puolella sijaitsevaan Mailan Putiikkiin, josta lapset ja aikuiset saivat ostettua itselleen sekä läheisilleen retkimuistoja ja tuliaisia.
Illalla söimme jälleen herkullisen päivällisen ja saunoimme kuin viimeistä päivää. Illalla vielä pelailimme yhdessä korttia ja siivoilimme paikkoja kuntoon seuraavan aamun kotiinpaluuta silmällä pitäen.
Kotimatka alkaa
Kaikella on alkunsa ja loppunsa. Niinpä tämäkin hieno retki lähestyi päättymistään. Aamu valkeni hyvässä säässä. Porukka oli silminnähden väsynyttä aktiivisesta touhuilusta ja tehokkaista laskupäivistä johtuen. Maittavan aamiaisen jälkeen laitoimme hihat heilumaan. Tavaroiden ja autojen pakkaaminen sekä majapaikan loppusiivous muistuttaa hallittua kaaosta mutta niin vain saimme jälleen kerran suunnitellussa aikataulussa autot starttaamaan kohti kotimatkaa.
Kotimatka sujui rauhallisissa merkeissä. Alkureissun into ja energia olivat vaihtuneet raukeaan seesteisyyteen. No tietysti välillä ”linja-autossa oli tunnelmaa” mutta matka ei onneksi katkennut. Kiitos tästä luotettavalle kuskillemme! Perille Parikanniemeen saavuimme illalla noin klo 22 illalla. Matkalla rähjääntynyt porukkamme oli väsynyttä mutta onnellista. Meillä oli aivan huikean huippu reissu ja siitä suuri kiitos kuuluu kaikille matkaa tukeneille sekä mukana olleille aikuisille ja ennen kaikkea lapsille. Kiitos! Ja ensi vuonna uudestaan.